ISIS on vain yksi Irakin lukuisista ongelmista

Kirjoitin alla olevan artikkelin yhdessä Fallujasta kotoisin olevan irakilaisen toimittajan, Mustafa Hamidin kanssa. Lyhyt versio artikkelista ilmestyi eilen 13.8. Turun Sanomien Puheenvuoro-palstalla. 

Kotimaisen mediatarjonnan perusteella on helppo kuvitella äärijärjestö ISIS:in olevan Irakin ainoa merkittävä ongelma, ja että nyt, kun ISIS on pääosin saatu kukistettua, irakilaiset ovat viimein voineet huokaista helpotuksesta. Al Qaidan manttelinperijä on kuitenkin vain yksi Irakin lukuisista ongelmista, joista valtaosa on saanut osakseen varsin vähän huomiota suomalaisissa tiedotusvälineissä.

ISIS:in jälkeisen Irakin ongelmat kävivät ilmi toukokuun 12. päivänä järjestettyjen parlamenttivaalien myötä. Irakilaisviranomaisten mukaan äänestysprosentti oli noin 44 prosenttia. Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan kuitenkin vain reilu 30 prosenttia äänioikeutetuista irakilaisista vaivautui vaaliuurnille. Historiallisen alhainen äänestysaktiivisuus puhuu karua kieltään irakilaisten vähäisestä uskosta maan poliittiseen eliittiin ja demokraattiseen järjestelmään 13 vuotta sen jälkeen, kun maassa järjestettiin ensimmäiset demokraattiset vaalit Saddam Husseinin hallinnon syrjäyttämisen jälkeen.

Mikä sitten on mennyt vikaan?

Diktaattori Saddam Husseinin syrjäyttäminen vuonna 2003 sai Irakissa aikaan valtatyhjiön, jonka Irakin naapurivaltio Iran on sittemmin pyrkinyt parhaansa mukaan täyttämään tukemalla Iranille lojaaleja poliitikkoja ja aseellisia ryhmiä Irakissa. Iranin hegemonian kasvulla Irakissa on ollut Irakin valtion instituutioita heikentävä vaikutus. Tämän lisäksi se on johtanut sektarianismin (sunni- ja shiiamuslimien välisen vastakkainasettelun) kasvuun Irakissa. 2000-luvulla Iran tuki Irakissa lukuisia shiialaisia puolisotilaallisia joukkoja eli militioita. Niistä huomattavimpia olivat muun muassa Hadi al Amirin johtama Badr-prikaati ja Muqtada al Sadrin komentama Mehdin armeija. Sen lisäksi, että nämä aseelliset ryhmät vastustivat USA:n joukkojen läsnäoloa Irakissa, ne syyllistyivät Irakin sunnimuslimiväestön laajamittaiseen terrorisoimiseen. Esimerkiksi Irakin sisäministeriöön soluttautuneiden Badr-prikaatin joukkojen tiedetään muodostaneen kuolemanpartioita, jotka olivat vastuussa tuhansien sunnimuslimien sieppauksista, kiduttamisesta ja katoamisista.

ISIS:in vastaisen taistelun varjolla Iranin on onnistunut viime vuosina kasvattaa vaikutusvaltaansa Irakissa entisestään. Siitä huolimatta, että niiden suhtautuminen USA:han on yleensä avoimen vihamielisestä, Iranin tukemat militiat ovat taistelleet USA:n johtaman koalition kanssa ISIS:iä vastaan sekä Irakissa että Syyriassa. Arvioiden mukaan neljälläkymmenellä vajaasta seitsemästäkymmenestä niin kutsuttuun al Hashd al Shabiin (ISIS:in lyömiseksi kesällä 2014 perustettu, useista puolisotilaallisista ryhmistä koostuva löyhä liittouma) kuuluvasta aseellisesta ryhmästä on tiivis suhde Iranin armeijan erikoisjoukkoihin eli Vallankumouskaartiin.

Iranin tukemien puolisotilaallisten ryhmien taistelua on koordinoinut sekä Irakissa että Syyriassa Iranin Vallankumouskaartin Quds-joukkojen johtaja, kenraali Qassem Suleimani. Quds-joukot ovat vastuussa Iranin ulkomaan operaatioista ja kenraali Suleimani toimii tiettävästi Iranin teokratian korkeimman johtajan, Ajatollah Ali Khamenein suorassa alaisuudessa.

Erityisesti Iranin johdolle uskollisten shiialaisten militioiden raportoitiin ISIS:in vastaisen taistelun aikana syyllistyneen kerta toisensa jälkeen sunnisiviileihin kohdistettuihin kostotoimiin. Esimerkiksi Fallujan kaupungin vapautuksen yhteydessä, toukokuussa 2016, muun muassa Badr-prikaatin ja Kataib Hizbollah -militioiden raportoitiin pahoinpidelleen satoja taistelua paenneita sunnimiehiä, teloittaneen summittaisesti useita kymmeniä ja vanginneen useita satoja, joiden kohtalosta ei ole selvyyttä. Asaib Ahl al Haqq -militian (AAH) Anbarin maakunnassa sijaitsevasta Saqlawiyan kaupungista kesäkuussa 2016 sieppaamasta ja kiduttamasta yli tuhannesta sunnipojasta ja -miehestä on ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan yhä kadoksissa 643

Vain ani harvassa tapauksessa siviiliväestöön kostotoimia kohdistaneet tekijät on saatettu Irakissa vastuuseen teoistaan.

Vuoden 2016 loppupuolella Irakin parlamentti hyväksyi lain, jonka myötä al Hashd al Shabista tuli virallisesti Irakin asevoimien yksikkö, joka toimii pääministeri Haidar al Abadin suorassa alaisuudessa. Osa irakilaisista toivotti lain tervetulleeksi, nähden sen mahdollisuutena saada Irakin lukemattomat puolisotilalliset ryhmät viimein kuriin ja hallituksen valvonnan alaisiksi. Käytännössä näin ei kuitenkaan näytä tapahtuneen. Al Abadin hallituksen yliote militioista näytti kyseenalaiselta esimerkiksi taannoisessa qatarilaisten metsästäjien tapauksessa: Al Abadin hallituksen sijaan Qatarin johto päätti neuvotella Asaib Ahl al Haqq -militian Irakissa vuonna 2015 kidnappaamien metsästäjien vapautuksesta suoraan Iranin ja AAH:n johdon kanssa. Tapaus oli pääministeri al Abadin kannalta hyvin kiusallinen.

Al Abadin väitteet siitä, että al Hashd al Shabi toimisi vain Irakin rajojen sisäpuolella, eivät myöskään pidä paikkaansa. Useita Hashdin taistelijoita sai esimerkiksi surmansa Israelin Itä-Syyriassa sijaitsemaan Albukamalin kaupunkiin tekemässä ilmaiskussa kesäkuun 19. päivänä. Heinäkuun alkupuolella taas al Hashd al Shabiin kuuluva ryhmittymä ilmoitti julkisesti aikeistaan liittyä taisteluun Houthi-kapinallisten rinnalle Jemeniin.

Kirjoitushetkellä hallitusneuvottelut ovat edelleen käynnissä Irakissa, mutta on vaikea nähdä Iranin vaikutusvallan heikkenevän Irakissa lähitulevaisuudessa. Tapa, jolla Sairoon-koalitiota johtanut shiialainen uskonjohtaja Muqtada al Sadr hyödynsi vaalikampanjassaan kansallismielistä retoriikkaa ja jopa kritisoi avoimesti Iranin hegemoniaa Irakissa, sai etenkin monen ulkomaisen analyytikon pitämään al Sadria tervetulleena vastavoimana Iranin vaikutusvallalle Irakissa. Vain viikkoja vaalivoittonsa jälkeen al Sadr kuitenkin ilmoitti liitosta Hadi al Amirin johtaman Fatah-liittouman kanssa. Fatah-liittouma edusti vaaleissa al Hashd al Shabin merkittävimpiä ryhmittymiä, ja sitä pidettiin yleisesti Iranin suosikkina vaaleissa.

Retoriikasta huolimatta sekä Muqtada al Sadrilla että Hadi al Amirilla – joista jälkimmäinen on kirjoitushetkellä vahvin ehdokas Irakin pääministeriksi – on ollut tiivis suhde Iranin hallintoon vuosikymmenten ajan. Al Amirin Badr-militia esimerkiksi perustettiin Teheranissa 1980-luvulla ja sen tavoitteena oli taistella Saddam Husseinin hallintoa vastaan. Irakin ja Iranin sodassa 1980 – 1988 Hadi al Amiri ja Badr-joukot taistelivat Iranin armeijan rinnalla Irakin joukkoja vastaan.

Irakia vaivaa myös massiivinen korruptio. Siitä huolimatta, että irakilaispoliitikko toisensa jälkeen on vuosien kuluessa julistanut aikomuksekseen kitkeä maasta korruptio, keikkuu Irak vuodesta toiseen maailman korruptoituneimpien maiden listan kärkisijoilla. Varallisuudesta Irakilla ei sinänsä ole puutetta, sillä maalla on muun muassa maailman neljänneksi suurimmat todennetut öljyvarat sekä mittavat maakaasuvarat. Saddam Husseinin hallinnon syrjäyttämisen jälkeen Irakin uskottiinkin pystyvän rahoittamaan jälleenrakennuksensa pitkälti itse, huomattavista öljyvaroistaan.

Sen sijaan, että Irakin varallisuus olisi suunnattu maan jälleenrakennukseen, tuhoutuneen infrastruktuurin kunnostamiseen tai peruspalveluiden tarjoamiseen kansalaisille, ovat esimerkiksi Irakin öljytulot kuitenkin valuneet suurelta osin valtaapitävien taskuihin. Irakin yksinomaan öljyn myynnistä saamien tulojen arvioidaan olleen vuosien 2006 ja 2014 välillä yli 800 miljardia dollaria. Mutta pelkästään Nuri al Malikin pääministerikausien aikana valtion kirstuista katosi Irakin parlamentin tutkimuskomission mukaan 500 miljardia dollaria.

Osittain juuri massiivisen korruption seurauksena Irakin infrastruktuuri on edelleen heikossa kunnossa ja ympäri maata kärsitään muun muassa jatkuvista sähkö- ja vesikatkoksista. Monessa suuressa kaupungissa sähköä riittää vain muutamaksi tunniksi päivässä. Etenkin Etelä-Irakissa, jossa lämpötilat kohoavat kesällä helposti yli 50 asteeseen, on järjestetty viime viikkoina laajoja mielenosoituksia. Mielenosoittajat ovat hyökänneet valtaapitävien puolueiden toimistoihin mutta myös Iranin tukemien militioiden päämajoihin. Mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen yhteenotoissa on kirjoitushetkellä saanut surmansa 14 henkilöä ja loukkaantunut useita satoja.

Edes ISIS:in suhteen Irakin tulevaisuus ei vaikuta kirjoitushetkellä erityisen valoisalta. Vaikka niiden vapauttamisesta ISIS:in vallasta on kulunut jo pitkä aika, ovat monet Irakin sunnienemmistöisistä kaupungeista edelleen raunioina ja niiden asukkaat pakolaisleireissä. Heinäkuun alkupuolella, vuosi sen jälkeen, kun Irak ja koko maailma juhli Mosulin vapauttamista ISIS:in kynsistä, Norjan pakolaisneuvosto varoitti, että arviolta 90 prosenttia Länsi-Mosulista oli edelleen raunioina ja yli 380 000 mosulilaista elää yhä pakolaisleireissä Mosulissa ja sen ympäristössä. ISIS:in ja irakilaisjoukkojen välisissä taisteluissa sekä USA:n johtaman koalition ilmapommituksissa surmansa saaneiden mosulilaisten ruumiita (arviot siviiliuhrien määristä liikkuvat kymmenissä tuhansissa) kaivetaan vielä tänäkin päivänä esiin rakennusten raunioista.

Mitä kauemmin jälleenrakennus ja tilanteen normalisoiminen ISIS:in vallasta vapautetuilla alueilla kestää, sitä suurempi on todennäköisyys, että äärijärjestöt kuten ISIS kykenevät jälleen hyödyntämään ihmisten turhautumista ja toivottomuutta rekrytoinnissaan.

Asiantuntijat ja ihmisoikeusjärjestöt ovat lisäksi jo vuosien ajan ilmaisseet huolensa tavasta, jolla Irakin oikeuslaitos rankaisee terroristeiksi luokittelemiaan henkilöitä. Esimerkiksi tutkija Mara Revkin kritisoi hiljattain Lawfare instituutin blogissa tapaa, jolla Irakin oikeuslaitos tulkitsee yleisesti pelkän asumisen ISIS:in hallinnoimalla alueella “aineelliseksi tueksi terrorijärjestölle”. Tutkijan mukaan Irakin tuomioistuinten tulisi erottaa toisistaan ISIS:in kanssa vapaaehtoisesti ja toisaalta vasten tahtoaan yhteistyötä tehneet henkilöt. ISIS:in hallussa olleilla alueilla asui suuri määrä siviilejä, jotka esimerkiksi maksoivat vasten tahtoaan veroja äärijärjestölle. Nykyisen käytännön seurauksena myös suuri määrä viattomia henkilöitä on tuomittu Irakissa terroristijärjestön tukemisesta. Onkin olemassa suuri vaara, Revkin varoittaa, että Irakin oikeuslaitoksen koetaan rankaisevan maan sunnimuslimiväestöä kollektiivisesti. 

Viime kuukausina ISIS:in tekemät iskut ovat lisääntyneet jälleen hälyttävästi sekä Irakissa että Syyriassa. Järjestön ”nukkuvat solut” ovat muun muassa olleet vastuussa yhä enenevässä määrin kidnappauksista pääkaupunki Bagdadin ja Kirkukin välisellä valtatiellä. Vaarallisuudestaan johtuen tie tunnettiin Irakin sisällissodan pahimpina vuosina ”kuoleman valtatienä”. Heinäkuun alussa paikallisten arabiheimojen johtajat Tuz Khurmatun kaupungissa Saladinin provinssissa varoittivat turvallisuustilanteen heikentyneen alueella nopeasti. Paikalliset heimojohtajat kommentoivat irakilaismedialle pelkäävänsä ISIS:in ottavan maakunnan pian uudelleen haltuunsa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu